Peruskoulun p\u00e4\u00e4tt\u00f6todistus vuonna 1990 oli peruskouluajan huonoin, t\u00e4h\u00e4n oli montakin eri syyt\u00e4, kun el\u00e4m\u00e4 ei tuolloin aina hymyillyt. Peruskoulun j\u00e4lkeen pidin pari v\u00e4livuotta tehden t\u00f6it\u00e4 grillimyyj\u00e4n\u00e4 ja parikin eri koulua keskeytt\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4itini kuolema kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1992 ei varsinaisesti el\u00e4m\u00e4ntilanteen sekavuutta juurikaan helpottanut. Onneksi minulla oli l\u00e4hell\u00e4 ihmisi\u00e4, joiden ansiosta el\u00e4m\u00e4 jatkui surusta huolimatta. Is\u00e4lleni kuuluu ehdottomasti suurin kiitos, ett\u00e4 selvisimme perheen\u00e4 tuosta kaikesta lopulta hyvin.<\/p>\n\n\n\n
Tuohon aikaan Suomi eli vaikeaa aikaa muutenkin, ty\u00f6tt\u00f6myys oli korkeimmillaan, moni oli p\u00e4\u00e4tynyt velkavankeuteen ja lopullisempiinkin ratkaisuihin.<\/p>\n\n\n\n
Olen joskus miettinyt, ett\u00e4 on ollut ihan helvetin hyv\u00e4\u00e4 tuuria, ett\u00e4 olen nyt t\u00e4ss\u00e4 miss\u00e4 olen. Kaukana ei ollut t\u00e4ysin erilainenkin el\u00e4m\u00e4npolku, joka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi n\u00e4in pitk\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n jatkunut.<\/p>\n\n\n\n
Valmistuin vihdoin vuonna 1994 Riihim\u00e4en ammattikoulusta koneenpiirt\u00e4j\u00e4ksi luokkani parhaana ja sain asetehtaan stipendinkin. Juhlia en j\u00e4rjest\u00e4nyt, eik\u00e4 todistusta l\u00e4hipiiriss\u00e4 moni edes kysellyt. Olin ylpe\u00e4 ennen kaikkea siit\u00e4, ett\u00e4 minulla oli nyt ammatti, ei niink\u00e4\u00e4n ne arvosanat. Olin tietysti hemmetin ylpe\u00e4 my\u00f6s hyv\u00e4st\u00e4 todistuksesta, olin vihdoin taas l\u00f6yt\u00e4nyt koulusta ja opiskelusta sen ilon, mit\u00e4 sen pit\u00e4isi kaikille ollakin.<\/p>\n\n\n\n Uuden oppiminen on ainakin itselleni aina mahtava tunne, kun yritt\u00e4\u00e4, erehtyy, kokeilee uudestaan lukuisiakin kertoja ja vihdoin onnistuu. T\u00e4m\u00e4 fiilis tulee muuallakin kun koulunpenkill\u00e4. Se fiilis, kun nelikymppisen\u00e4 vihdoin opin neulomaan ja sain ensimm\u00e4iset villasukat valmiiksi. Se fiilis oli mielet\u00f6n, min\u00e4 osasin!<\/p>\n\n\n\n Ammattikoulun todistusta toki sittemmin tarkastelivat monet ty\u00f6nantajat ty\u00f6haastatteluissa. Todistuksen arvosana-asteikko oli 1-5. Kukaan ei kiinnitt\u00e4nyt huomiota niihin vitosiin, joiden ansiosta olin stipenditkin saanut. Kaikki kysyiv\u00e4t hetken todistusta katsottuaan, ett\u00e4 mik\u00e4s t\u00e4m\u00e4 kakkonen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on. Ne viisitoista vitosta eiv\u00e4t her\u00e4tt\u00e4neet kysymyksi\u00e4 eik\u00e4 muutakaan n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 reaktiota, vain se samperin aineliitostekniikan kakkonen. En tarkkaan muista mit\u00e4 kysyjille vastasin, mutta kysymys kyll\u00e4 lannisti. Ei kukaan heist\u00e4 varmaan halunnut nujertaa, mutta muistan edelleen oman fiilikseni. Olin valmistunut vihdoin ammattiin ja el\u00e4m\u00e4 alkoi vihdoin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s niit\u00e4 parempia puoliaan kaiken paskan j\u00e4lkeen. Ja te saakelin urpot tartutte johonkin arvosanoihin!<\/p>\n\n\n\n En siis oppinut ikin\u00e4 kunnolla hitsaamaan, puikko toisensa j\u00e4lkeen j\u00e4i rautaan kuin siilin piikit, enk\u00e4 tainnut olla opettajan suosikki muutenkaan. Sen sijaan teknisist\u00e4 piirustuksista tuli luettavia, sorvin \u00e4\u00e4ress\u00e4 metalli muotoutui halutulla tavalla ja peltilevyist\u00e4 taiteltiin n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti savustuslaatikoita. Hassua muuten, muistan viel\u00e4kin, milt\u00e4 ammattikoulun metallihallissa tuoksui. Mutta viel\u00e4kin kaivelee se perkeleen kakkonen siell\u00e4 todistuksessa.<\/p>\n\n\n\n Meni kauan, ett\u00e4 osasin olla aidosti iloinen tuollaisesta arvosanasta, t\u00e4ht\u00e4sin jatko-opinnoissa aina siihen vitoseen ja petyin saatuani nelosen. Vuonna 2012 kun suoritin ensimm\u00e4isen yliopistokurssin tentin, ja sain siit\u00e4 kakkosen, huudahdin Jes! Ja olin oikeasti tyytyv\u00e4inen siit\u00e4 arvosanasta, yritysoikeus ei uponnut kaaliin t\u00e4ydellisesti, mutta tentti meni l\u00e4pi! Ja se fiilis, kun tajusin, ett\u00e4 olin todellakin vihdoin tyytyv\u00e4inen kakkoseen. Sen j\u00e4lkeen taistelin kyll\u00e4 oikeusteorian ja -historian tentin kanssa lukuisia kertoja, ett\u00e4 sain edes ykk\u00f6sen, mutta lopulta sekin kurssi meni l\u00e4pi.<\/p>\n\n\n\n Pidin maanantaina kaupunginvaltuuston kokouksessa puheenvuoron hyvinvointikertomuksesta. Nostin puheessa esiin sen, ett\u00e4 joka viides hyvink\u00e4\u00e4l\u00e4inen 18-24-vuotias on syrj\u00e4ytymisriskiss\u00e4. Miettik\u00e4\u00e4, JOKA VIIDES! Min\u00e4kin olin NEET-nuori, ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja vailla peruskoulun j\u00e4lkeist\u00e4 tutkintoa (NEET = Not in Employment, Education or Training, 15-24-vuotias, joka ei opiskele, ty\u00f6skentele tai ole varusmiespalveluksessa). El\u00e4m\u00e4ni oli l\u00e4hell\u00e4 p\u00e4\u00e4ty\u00e4 ihan toisille raiteille tai jopa raiteille. Jollain ihmeen keinolla ja l\u00e4heisten tuella p\u00e4\u00e4sin kuitenkin ammattikoulusta l\u00e4pi ja v\u00e4hitellen el\u00e4m\u00e4\u00e4n muutenkin kiinni.<\/p>\n\n\n\n Olkaa siis tulevana(kin) viikonloppuna koulunsa p\u00e4\u00e4tt\u00e4vien juhlissa ja nuorten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n iloisia siit\u00e4, ett\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4 nuori on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 juuri t\u00e4ss\u00e4 pisteess\u00e4. Oli se todistus sitten mit\u00e4 tahansa tai vaikka sit\u00e4 ei olisi ollenkaan.<\/p>\n\n\n\n Kirjoitus julkaistu somessa 29.5.2025<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kouluvuoden p\u00e4\u00e4tteeksi Viikonloppuna juhlitaan taas kouluvuoden p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4, ammattiin valmistuvia ja ylioppilastutkinnon suorittaneita. L\u00e4mpim\u00e4t onnittelut ihan jokaiselle, oli todistus hyv\u00e4 tai huono tai vaikka sit\u00e4 ei nyt tullut lainkaan. Olette jokainen p\u00e4\u00e4sseet el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 juuri t\u00e4h\u00e4n pisteeseen. El\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on jo saavutus. Aloin muistelemaan t\u00e4m\u00e4n artikkelin luettua omia kouluvuosiani (https:\/\/lapsenmaailma.fi\/artikkeli\/kolumni-koulujen-paattajaisiin\/ ) Peruskoulun p\u00e4\u00e4tt\u00f6todistus vuonna 1990 oli peruskouluajan […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-435","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/435","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=435"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/435\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":440,"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/435\/revisions\/440"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=435"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=435"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/johannajokinen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=435"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/johannajokinen.fi\/wp-content\/uploads\/79046-1024x1024.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n