Ihminen on siitä kummallinen otus, että se voi vastustaa sellaistakin, mikä olisi sille itselleen hyväksi. Sanotaan, että muutos on mahdollisuus – mutta usein se tuntuu enemmänkin uhkalta.
Muutos tarkoittaa epävarmuutta. Sitä, ettemme tiedä tarkalleen, mitä tulee tapahtumaan. Ja vaikka nykytilanne olisi epätäydellinen tai jopa huono, se on silti tuttu. Turvallinenkin, koska sen kanssa on jo opittu elämään. Parempikin vaihtoehto voi pelottaa, jos sen mukana tulee jotain uutta, outoa tai keskeneräistä. Muutos voi tuntua siltä kuin meille rakasta sohvaa vietäisiin pois olohuoneesta – vaikka se olisi jo risa ja likainen. Se on silti meidän sohva. Se vanha tuttu, oma sohva.
Uudistuksia vastustetaan usein jopa intohimoisesti – ei siksi, että ne olisivat huonoja, vaan siksi, että ne rikkovat jotain tuttua. Ajatellaanpa vaikka siirtymistä paperisista lomakkeista sähköisiin palveluihin. Moni hyötyy, moni asia helpottuu – ja silti osa kaipaa takaisin siihen vanhaan. Eikä sitä muutosta toki kannata kertarysäyksellä toteuttaakaan, koska kaikilla ei ole aidosti edes osaamista ja mahdollisuuttakaan uuteen systeemiin.
Mutta on myös tärkeää muistaa, että kaikki muutos ei ole aina hyvästä. Muutos ei ole itseisarvo, eikä jokainen uudistus vie meitä eteenpäin. Joskus muutos tarkoittaa heikennyksiä, leikkauksia, hallintohimmeleitä tai epäoikeudenmukaisuutta, joka puetaan tehokkuuden tai säästöjen kaapuun. Silloin muutosvastarinta ei ole pelkoa – se on tervettä kriittisyyttä ja puolustautumista.
Aina muutos ei ole mahdollisuus. Joskus se on ansa. Ja silloin vastarinta on välttämätön voima. Hyvä muutos kestää tarkastelun. Huono ei.
Muutos ei ole aina helppo. Eikä sen tarvitsekaan olla. Mutta tärkeintä on, ettemme pelkää uutta vain siksi, että se on vierasta – emmekä hyväksy muutosta vain siksi, että se on muodikasta tai tehokasta. Välillä on ihan oikein sanoa: ”Mutta kun ennenkin on pärjätty” – ja kysyä, miksi nyt pitäisi toimia toisin?
Muutosvastarinta ei ole merkki takertumisesta menneeseen. Se voi olla myös tarve pysähtyä ja ajatella: onko tämä oikeasti parempaa – vai vain uudempaa?