Työelämän ongelmat näkyvät nyt monen arjessa. Palkka ei riitä elämiseen, sairastaminen voi tarkoittaa toimeentulon menetystä ja uudelleenkouluttautuminen on vaikeaa, jos oma ala ei enää työllistä.
Orpon hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta työttömyys on kasvanut kymmenillä tuhansilla. Samaan aikaan asumistukea ja sosiaaliturvaa on leikattu. Perussuomalaiset puhuvat olevansa duunarin puolella, mutta hallituksessa hyväksyvät juuri ne leikkaukset, jotka heikentävät työn kannattavuutta. Tämä ei ole politiikkaa duunarin puolesta. Kurittamiseen ja epäluottamukseen perustuva linja viestii, että työntekijää pidetään lähtökohtaisesti laiskana lusmuilijana. Se ei rakenna luottamusta eikä hyvinvointia.
Työn pitää kannattaa aina – myös osa-aikaisena tai määräaikaisena. Siksi työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat on palautettava ja nostettava 500 euroon, jotta työn vastaanottaminen on aidosti mahdollista. Pienyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaamista on helpotettava, aikuiskoulutustuki palautettava ja työntekijöiden asemaa vahvistettava pohjoismaisella työpaikkademokratialla.
Mielenterveyden häiriöt ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeisiin. Siksi työpaikkojen on panostettava ennaltaehkäisyyn ja toimivaan työterveyteen. Kohtuuhintainen asuminenkin on työllisyyspolitiikkaa: jos työn perässä muuttaminen ei ole mahdollista korkean vuokratason vuoksi, jää moni työpaikka täyttämättä.
Meidän tulee kyetä vastaamaan työelämän todellisiin ongelmiin: kannustimiin, osaamiseen, työhyvinvointiin ja asumiseen. Työvoiman hinnalla kilpailun sijasta Suomen tulee kilpailla osaamisella ja laadulla.
Vasemmisto on syntynyt työväenliikkeestä ja sen ytimessä on edelleen ajatus: jokainen työntekijä ansaitsee toimeentulon, turvalliset työolot ja mahdollisuuden kehittää itseään. Hyvinvoiva työntekijä ei ole este, vaan edellytys kestävälle taloudelle.
Kirjoitus julkaistu Aamupostin Näkökulma-palstalla 30.9.2025.