Hyvinkääläiset pääsevät astumaan melkein kotioveltaan upeisiin ulkoilu- ja retkeilymaastoihin lähes kaikkialta kaupunkialueellakin. Kaupungissa kulkee ristiin rastiin lukuisia latu- ja polkureittejä, jotka mahdollistavat liikkumisen luonnossa, siis myös kaupunkialueella.
Eräs tuttuni kertoi hiihtäneensä taannoin kaupungin laidalta toiselle UMK-katsomoon ystäviensä luo. Nyt hän kulki samaa metsäreittiä jalan juhannusaattoa viettämään. Tällainen ei ole läheskään kaikissa kaupungeissa mahdollista. Onneksi meillä Hyvinkäällä on yhä tallella yhtenäisiä kaupunkimetsiä ja polkuverkostoja.
Vaikka Hyvinkäällä on tunnettuja virkistysalueita, kuten Sveitsi, Kytäjä–Usmi ja Terveysmetsä, ne kattavat siltikin vain osan kaupungista. Siksi tarvitaan metsää ja reittejä joka puolelle – jotta jokainen hyvinkääläinen pääsisi edelleen metsään kotiovelta. Kaupunkimetsät eivät ole vain viheralueita kartalla – ne ovat kaupungin keuhkot ja elintärkeä osa terveellistä ympäristöä.
Hyvinkää mäntymetsineen tunnettiin jo 1800-luvulla raikkaasta ”vuoristoilmasta”, jonne sairaat matkustivat sanatoorioon toipumaan, keräämään voimia ja nauttimaan metsämaisemasta. Magnus Schjerfbeckin suunnittelemassa parantolassa vierailivat muun muassa Mika Waltari, Hugo Simberg ja Aino Sibelius. Arkkitehdin taiteilijasisko Helene Schjerfbeck muutti Hyvinkäälle parantumaan ja maalasi täällä lukuisia tunnettuja teoksiaan.
Luonto, terveys ja kulttuuri ovat siis nivoutuneet yhteen Hyvinkäällä jo Schjerfbeckin ajoista saakka. Meillä on myös historiallinen vastuu vaalia sitä, mikä tekee Hyvinkäästä erityisen – raikas ilma, puhdas luonto ja metsäisyys. Mainittakoon, että Schjerfbeck muutti pois, kun ei enää tunnistanut Hyvinkäätä omakseen – vanhaa purettiin ja uutta rakennettiin.
Kaikkea vanhaa ei nykyisinkään kannattaisi purkaa. Uudet rakennukset voivat sulautua osaksi kerroksellista kaupunkikuvaa, jolloin syntyy moniulotteinen ja aito ympäristö. Rakennettu ympäristö kertoo myös paikkakunnan historiasta – Hyvinkäällä tämä näkyy teollisuuden, rautateiden ja kulttuurin kautta. Myös puistot ja kaupunkimetsät ansaitsevat arvostusta: ne ovat elävää perintöä.
Tämä on tärkeää ymmärtää myös päätöksenteossa. Kaupunkimetsiä ei tule nähdä rakentamattomana maapohjana, vaan arvokkaana virkistys- ja matkailuympäristönä. Ne tarjoavat terveyttä, hyvinvointia, elämyksiä ja yhteyden luontoon. Rakentamista voidaan kyllä ohjata muuallekin – luontoarvot eivät sen sijaan synny uudestaan muutamassa vuodessa.
Jos haluamme säilyttää Hyvinkään veto- ja pitovoimaisena elämyskaupunkina myös tulevaisuudessa, meidän on suojeltava niitä arvoja, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen. Kaupunkimetsät ovat yksi niistä.
Kolumni julkaistu Aamupostissa 25.6.2025.