Lapsilla ja nuorilla pitää olla oikeus turvalliseen kasvuun ja mielekkääseen arkeen. Liian moni jää kuitenkin yksin ilman harrastuksia, kun perheiden rahat tai jaksaminen eivät riitä. Harrastukset eivät ole pelkkää vapaa-ajan puuhastelua – ne ovat keskeinen osa lasten ja nuorten hyvinvointia, itsetunnon rakentumista ja sosiaalisia suhteita.
Syrjäytymisen ehkäisyssä on turha puhua jälkikäteen tehtävistä korjausliikkeistä, jos emme panosta ennalta. Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla mahdollisuus vähintään yhteen maksuttomaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä – riippumatta vanhempien kukkarosta tai asuinpaikasta.
Hyvinkäällä meillä on mahtavat harrastusmahdollisuudet niin liikunnan, kulttuurin kuin taiteenkin parissa. Jollekin mielekäs harrastus löytyy palloilukentiltä, uimahallista tai salibandykentältä, toiselle musiikkiopistosta, kuvataidekerhosta tai teatterista. Kaikille ei sovi sama, mutta jokaiselle pitäisi löytyä paikka, jossa saa kokea onnistumisia ja yhteenkuuluvuutta.
Meillä ei ole varaa siihen, että lasten ja nuorten hyvinvointi heikkenee entisestään säästöjen varjolla. Leikkaukset koulutuksesta, nuorisotyöstä ja harrastusmahdollisuuksista tulevat kalliiksi – niin inhimillisesti kuin rahallisestikin. Panostetaan ennalta, ei korjata jälkikäteen. Mielekäs harrastus kuuluu kaikille, ei harvoille.