YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi vietetään vuosittain 17. lokakuuta. Suomessa päivää on vietetty vuodesta 2002 lähtien Asunnottomien yön merkeissä. Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon, omaan kotiin.
Pidin Hyvinkään Kirkonmäellä pidetyssä tapahtumassa puheen, jonka voit lukea alta.
Hyvää iltaa kaikille ja kiitos että saan puhua täällä tänään.
Tämän vuoden Asunnottomien Yön teema kuuluu: Ei kotia, ei turvaa. Se on pysäyttävä lause. Se kertoo siitä, kuinka syvälle asunnottomuus ulottuu – ei vain katon puuttumiseen pään päältä, vaan myös perusturvan menettämiseen. Kun ei ole kotia, ei ole paikkaa, jossa voisi hengittää rauhassa, levätä, olla oma itsensä. Ei ole omaa avainta, lukittavaa ovea, ei omaa tilaa, ei suojaa.
Turvallisuus on meille jokaiselle perustarve. Se ei tarkoita vain suojautumista väkivallalta tai rikoksilta, vaan myös tunnetta siitä, että elämä on hallinnassa, että on joku paikka, johon kuulua. Asunnottomalle tämä turva on usein kaukana. Kadulla, tuttavan sohvalla, tilapäisessä majoituksessa – jokaisessa näistä paikoista ihminen on haavoittuvainen. Hän on altis hyväksikäytölle, väkivallalle, pelolle ja epävarmuudelle.
Asunnottomat saatetaan jopa nähdä uhkana muille, vaikka todellisuudessa juuri asunnottomat kokevat suurinta turvattomuutta. Julkisista tiloista häädetään ulos ja samaan aikaan asunnottomuus koetetaan piilottaa – ikään kuin ongelma katoaisi, jos se ei näy katukuvassa. Mutta se ei katoa. Päinvastoin: kun ihmiset syrjäytetään, heikennetään myös yleistä turvallisuutta. Oikeudenmukainen yhteiskunta, joka ei jätä ketään ilman kotia, on turvallisempi meille kaikille. Hyvinvointi luo turvallisuutta.
Olen työssäni kohdannut ihmisiä, joiden elämässä asunnottomuus ei ole ollut vain yksi ongelma, vaan osa monien haasteiden vyyhtiä. Vankilasta vapautuneet, väkivaltaa paenneet, nuoret, jotka on hylätty heti täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Heidän tarinoissaan toistuu sama toive: ”Kunpa olisi joku paikka, missä saisi olla rauhassa ja turvassa.”
Hyvinkäällä tilanne on erityisen huolestuttava. Meiltä puuttuvat turvakodit, ensisuojat ja kriisimajoituspaikat. Kun hätä tulee, meillä ei ole paikkaa koko Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella, johon mennä. Tämä ei ole vain sosiaalinen ongelma – tämä on turvallisuusriski. Ihminen, joka ei saa apua ajoissa, voi joutua tilanteisiin, joissa hänen henkensä ja terveytensä ovat vaarassa.
Turvallisuus syntyy yhteisöstä, joka pitää huolta heikoimmistaan. Se syntyy palveluista, jotka ovat saavutettavia ja matalan kynnyksen takana. Se syntyy asenteista, jotka eivät tuomitse, vaan kohtaavat. Me tarvitsemme lisää kohtuuhintaisia, terveitä ja turvallisia vuokra-asuntoja. Me tarvitsemme järjestöjä, joiden työtä arvostetaan ja rahoitetaan. Me tarvitsemme yhteistyötä – kuntien, hyvinvointialueiden, valtion ja kansalaisten välillä.
Asunnottomuus ei ole yksilön häpeä – se on yhteiskunnan haaste. Ja se on ratkaistavissa. Jokaisella ihmisellä on oikeus kotiin. Oikeus turvaan. Tänään, tässä tapahtumassa, me voimme luvata toisillemme: teemme työtä sen eteen, että jokaisella olisi tuo paikka. Rauhassa. Turvassa. Kotona.
Kiitos.