Nuorten silmin
Opintojen rahoitus on nykyisellään retuperällä. Opintoraha ja asumislisä eivät välttämättä riitä edes pakollisiin asumiskuluihin, puhumattakaan koulukirjoista, ruokahuoltomaksuista jne. Jos rahat eivät riitä, opiskelijan ainoa turva on vanhempien lompakko tai opintolainan otto. Nykyisen työttömyyden aikana vanhemmatkaan eivät välttämättä ole kovin kroisoksia, eikä vanhemmilla edes ole velvollisuutta elättää täysi-ikäistä lastaan. Opiskelijan turvaksi jää opintolaina, koska toimeentulotukea on turha edes lähteä hakemaan. Opintolaina kun katsotaan opiskelijan tuloksi! Eipä taida Suomessa olla muuta näin suurta ihmisryhmää, joka joutuisi rahoittamaan elämisensä lainarahalla.
Aikaisemmin opintolainassa oli kohtuullinen korko koko opiskeluajan sekä kaksi seuraavaa vuotta. Valtion korkotuen ansiosta opiskelijan maksettavaksi jäi em. aikana 4,25 % korko. Nyt tilanne on vain pahentunut entisestään korkotuen poistuttua – opintolaina on markkinakorkoista, jopa 8.9 %.
Tulevaisuus on varsinkin opiskelijalle hyvin epävarma. ”Mitäs sitten jos en saakaan työtä koulun päättymisen jälkeen, miten selviydyn veloistani…” Tämä ei ole pessimismiä vaan realismia. Opintolainan tilalle olisi saatava joku muu opintojen rahoituksen vaihtoehto. Vaikkapa mahdollisuus toimeentulotukeen, tai koko sosiaaliturvan uudistus – kansalaistulo.
Itse, viime keväänä koulun päättäneenä, tiedän että vastavalmistunut, vailla työkokemusta oleva nuori on työmarkkinoilla tuuliajolla. Koulutusta vastaavaa työtä ei löydy. Muutaman kuukauden työnhaun jälkeen alkaa iskeä pakokauhu: ”Olen unohtanut jo lähes kaiken mitä koulussa opin!” Vaikka asiaa ei tietääkseni olekaan tutkittu, uskallan väittää että työttömyysjakso pitkittyessään aiheuttaa työkyvyttömyyden.
Siksi olisikin jaettava työtä uudelleen. Esimerkiksi niin, että yli 55-vuotiaat pääsisivät eläkkeelle niin halutessaan, vanhoja työntekijöitä ohjattaisiin koulutukseen päivittämään tietonsa, pk-yritysten palkkaamiskynnystä alennettaisiin… Vaihtoehtoja tuntuu olevan lukematon määrä, mutta nyt tarvitaan toteuttajia. Onhan kyse kuitenkin puolen miljoonan ihmisen tekemättä jääneestä työstä.
Työssäkäyville tämä merkitsisi uhrauksia. Eipä taida kuitenkaan olla monia, joita työttömyys ei koskettaisi, tavalla tai toisella. Itse olisin valmis tekemään nuo tarvittavat uhraukset, jos tietäisin sen tuovan työtä ja hyvinvointia useammille.
Nuorille vastavalmistuneille olisi tärkeintä päästä töihin mahdollisimman pian koulun päättymisen jälkeen, jotta tiedot ja taidot eivät pääsisi unohtumaan. Mutta idealle tarvitaan toteuttajia. Ja kukapa muu ajaisi nuorten asioita niin kuin nuori itse.
Johanna Jokinen
Kirjoitus julkaistu helmikuussa 1995 joka kotiin jaetussa Hyvinkään Vasemmiston vaalilehdessä.