Keski-Uudenmaan hyvinvointialue Keusote irtisanoo 129 työntekijää ja vähentää kaikkiaan 286 henkilötyövuotta. Vaikka vähennystarve jäi alkuperäistä arviota pienemmäksi, on tilanne silti vakava. Säästöjä haetaan – mutta millä hinnalla?
Ymmärrän Keusoten päättäjänä, ettei meillä alueella ole mahdollisuutta toimia toisin. Meidät on asetettu mahdottoman tehtävän eteen: toteuttaa lakisääteiset palvelut jatkuvasti pienenevällä rahoituksella. Avaimet tämän tilanteen ratkaisuun eivät ole hyvinvointialueilla – ne ovat eduskunnalla ja valtiovarainministeriössä.
Yt-neuvottelujen lopputulos tarkoittaa, että osaavaa henkilöstöä vähennetään – myös sieltä, missä resurssit ovat jo valmiiksi kriittiset. Esimerkiksi mielenterveys- ja kotihoitopalveluissa tämä voi näkyä ruuhkautumisena, hoitojonojen pidentymisenä ja kasvavana kuormituksena jäljelle jääville työntekijöille. Hallinnostakaan ei voida loputtomasti säästää.
Hyvinvointialueen taloushaasteet ovat todellisia, mutta mitä tapahtuu palvelujen laadulle ja ihmisten arjelle? Saan usein viestejä alueen asukkailta: takaisinsoittoa ei kuulu, reseptejä ei saada uusittua. Osa voi vielä turvautua yksityisiin palveluihin, mutta monille jo lääkkeiden ostaminen on taloudellinen ponnistus. Pahimmillaan hoito jää kokonaan saamatta – ja siitä seuraa entistä enemmän ongelmia ja kuluja.
Keusoten irtisanomiset eivät ole vain alueen henkilöstöpoliittinen toimi – ne ovat seurausta Orpon ja Purran hallituksen tekemistä arvovalinnoista. Leikkauspolitiikka puristaa hyvinvointialueet nurkkaan ja jättää ihmiset pulaan.
Tarvitsemme nyt rehellisyyttä tilanteen vakavuudesta, suunnitelmallisuutta tulevaisuuteen – ja ennen kaikkea poliittista tahtoa puolustaa julkisia palveluja. Leikkaaminen sote-palveluista ei ole kestävää taloudenpitoa – se on lyhytnäköistä riskipeliä ihmisten hyvinvoinnilla.