Sunnuntailisä ei ole etuoikeus
Julkisessa keskustelussa on jälleen väläytelty sunnuntailisien poistamista. Perusteluna on oikeiston vanhat mantrat: työn teettäminen halpenisi, yritykset työllistäisivät enemmän ja talous kasvaisi.
Kauppa on auki sunnuntaina, hoitaja on töissä jouluna, vartija valvoo turvallisuutta viikonloppuyönä ja ravintolatyöntekijä palvelee asiakkaita muiden viettäessä vapaa-aikaa. Heidän työnsä mahdollistaa sen, että yhteiskunta toimii myös silloin, kun valtaosa ihmisistä on vapaalla. Yhteiskunta tarvitsee ympärivuorokautisesti ihmisiä töihin, eikä heidän työnsä arvo vähene siksi, että se tehdään viikonloppuna.
Sunnuntailisä ei ole etuoikeus. Se on korvaus siitä, että työntekijä luopuu omasta vapaa-ajastaan. Korvaus siitä, että vain joka kolmas viikonloppu on vapaa. Korvaus siitä, ettei vanhempi ole kotona perheensä kanssa. Korvaus siitä, että syntymäpäivät, juhlat, harrastukset ja yhteinen aika läheisten kanssa jäävät usein väliin työn vuoksi. Korvaus siitä, että työntekijän elämä joutuu jatkuvasti joustamaan yhteiskunnan tarpeiden mukaan.
On helppo puhua työvoimakustannuksista numeroina excelissä. Vaikeampaa tuntuu olevan katsoa asiaa työntekijän näkökulmasta. Monelle vuorotyötä tekevälle sunnuntailisät muodostavat merkittävän osan toimeentulosta. Niiden poistaminen ei olisi uudistus tai kannustin. Se olisi monelle työntekijälle suora palkanalennus.
Suomalainen työmarkkinamalli on rakentunut ajatukselle, että epämukavasta työajasta maksetaan enemmän. Tämä on ollut sekä oikeudenmukaista että käytännöllistä. Jos sunnuntai, yö tai pyhäpäivä olisivat työnantajalle yhtä halpoja kuin tavallinen arkipäivä, miksi työntekijän pitäisi kantaa yksin niiden aiheuttama haitta?
Jos yhteiskunta tarvitsee työntekijöitä sunnuntaisin, työntekijöiden ajalla on silloin myös oltava arvo.
kirjoitus julkaistu somessa 7.6.2026
#JokisenEväät #HyvinvointiLuoTurvallisuutta #AatteleppaOmalleKohalles #KukaTahansaMeistä #KaikilleEiHarvoille