Yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilu

Suhtauduin alusta asti kriittisesti yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeiluun, jossa julkisilla varoilla tuetaan yksityisellä lääkärillä käymistä. En toki vastusta yksityisiä terveyspalveluja tai ihmisten mahdollisuutta niitä käyttää, mutta pidin koko mallia vääränä tapana käyttää yhteisiä euroja tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto kamppailee resurssipulan ja hoitojonojen kanssa.

Kokeilulle asetettiin sinänsä todella hyviä ja kannatettavia tavoitteita: sen piti nopeuttaa hoitoon pääsyä, parantaa palvelujen saatavuutta ja ennen kaikkea vähentää julkisen terveydenhuollon kuormitusta.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan kokeilu ei ole saavuttanut tavoitettaan julkisen terveydenhuollon kuormituksen vähentämisestä eikä Kela-korvausten vaikuttavuuden parantamisesta. KKV toteaa varsin suoraan, että kokeilu toimii käytännössä tulonsiirtona suurituloisimmille.

Yhdenvertaisuuskaan ei ole parantunut. Kelan tutkijoiden mukaan kokeilua ovat hyödyntäneet eniten hyvätuloiset ja kaupunkilaiset. Palvelujen käyttö painottuu suuriin kaupunkeihin, kun taas joillakin alueilla palveluntarjoajia on hyvin vähän.

Olennaisinta tässä on kuitenkin se, ettei kokeilu ole vähentänyt julkiseen terveydenhuoltoon kohdistuvaa kuormitusta.

Silti hallitus haluaisi nyt laajentaa kokeilua! Lääkärikäyntien määrää halutaan nostaa kolmesta kuuteen vuodessa, mukaan otettaisiin fysioterapiaa ja kokeilua jatkettaisiin vuoden 2028 loppuun. Miksi?

Jos kokeilun tarkoituksena oli helpottaa julkisen terveydenhuollon kuormitusta eikä näin ole tapahtunut, niin millä ihmeen perusteella kokeilua tulisi laajentaa? Olisiko kuitenkin järkevämpää käyttää nämä rahat suoraan julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseen?

Sama raha voitaisiin käyttää esimerkiksi ammattilaisten palkkaamiseen, hoitoon pääsyn parantamiseen ja nopeuttamiseen sekä palvelujen vahvistamiseen siellä, missä ihmiset niitä tarvitsevat. Erityisen tärkeää tämä on niillä alueilla, joilla yksityisiä palveluntarjoajia ei juuri ole.

Terveystalo tietysti suurena yksityisenä toimijana kannattaa kokeilun laajentamista ja haluaisi tehdä siitä pysyvän. Se ei varsinaisesti yllätä. Kun julkisilla varoilla tuetaan yksityisten terveyspalvelujen kysyntää, palveluja myyvien yritysten näkökulmasta järjestelmän laajentaminen on tietenkin houkuttelevaa.

Terveyspolitiikkaa ei kuitenkaan pitäisi tehdä sen ehdoilla, mikä kasvattaa yksityisten terveysjättien markkinoita. Sen pitäisi perustua siihen, miten yhteisillä euroilla saadaan mahdollisimman paljon terveyttä mahdollisimman yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Yksityinen sektori voi täydentää julkista terveydenhuoltoa, ja sitä voidaan hyödyntää silloin, kun se on järkevää ja kustannustehokasta. Se on kuitenkin eri asia kuin rakentaa rinnalle julkisesti rahoitettua järjestelmää, joka näyttää hyödyttävän eniten niitä, joilla on jo ennestäänkin parhaat mahdollisuudet käyttää yksityisiä palveluja.

Jos kokeilusta saatu tieto osoittaa, ettei asetettuja tavoitteita saavuteta, oikea johtopäätös ei ole kokeilun laajentaminen. Epäonnistuneen kokeilun laajentaminen ei tee siitä onnistunutta. Tuloksiin pitää suhtautua vakavasti ja ohjata rahat sinne, missä tarve on suurin, eli julkisen terveydenhuollon vahvistamiseen.

kirjoitus somessa 31.7.2026

#JokisenEväät #AatteleppaOmalleKohalles #KukaTahansaMeistä #HyvinvointiLuoTurvallisuutta

https://www.aamuposti.fi/uutissuomalainen/9658365