Nuori mies, sinun ei tarvitse pärjätä yksin

Olen pyöritellyt tätä kirjoitusta parisen viikkoa. Naisiin kohdistuneen väkivallan uutisoinnin keskellä olen miettinyt, milloin olisi oikea hetki puhua nuorten miesten pahoinvoinnista. Tänään miestenviikko päättyy isänpäivään, ja päätin julkaista tekstin. Yhtä hyvin sen olisi voinut julkaista minä tahansa päivänä. Nuorten miesten hyvinvointi ansaitsee huomiota, ja naisiin kohdistuva väkivalta on otettava vakavasti. Molemmille keskusteluille on oltava tilaa.
Helsingin Sanomissa oli 25.10.2026 juttu nuorista miehistä. Siinä nuoret kertovat yksinäisyydestä, työn löytämisen vaikeudesta ja siitä, kuinka hankalaa omasta pahasta olosta voi olla puhua. Yksi pohtii, onko hänessä itsessään jotain vikaa.
Meillä kaikilla on tässä vakavan pohdinnan paikka. Miten kohtaamme nuoren, joka ei löydä paikkaansa tai uskalla pyytää apua? Saako hän tukea vai odotetaanko häneltä edelleen, että pitää vain osata ja jaksaa?
Nuori voi näyttää ulospäin pärjäävältä ja silti olla aivan hukassa oman elämänsä kanssa. Koulutus voi olla suoritettu, mutta työpaikkaa ei löydy. Kavereita voi olla, mutta vaikeimmista asioista ei uskalla puhua kenellekään. Kun kysytään, miten menee, vastaukseksi tulee ”ihan hyvin”, vaikka kaikki olisi päin helvettiä.
Sen kuuleminen, mitä vastauksen taakse jää, vaatii aikaa ja luottamusta. Aina ei tarvitse osata lukea rivien välistä oikein. Voi myös pysähtyä ja kysyä uudelleen, miten sinä oikeasti voit.
Poikien ja nuorten miesten tilanteesta puhutaan usein ongelmien kautta. Julkisessa keskustelussa heihin liitetään väkivaltaa, syrjäytymistä ja kovia asenteita. Ongelmiin pitää puuttua, mutta samalla on katsottava, millaisia odotuksia me itse pojille ja miehille asetamme. Saako poika olla herkkä, epävarma tai peloissaan? Saako hän tarvita muita?
Jos avun hakeminen tuntuu heikkouden tunnustamiselta, pelkkä kehotus hakea apua ei riitä. Tarvitaan turvallisia aikuisia, jotka ottavat asian puheeksi, kuuntelevat ja tarvittaessa kulkevat mukana ensimmäiselle käynnille. Palveluissa pitää osata kohdata myös nuori, joka ei pysty selittämään oloaan valmiiksi jäsennellyillä sanoilla.
HS:n jutussa tärkeään rooliin nousee Poikien talo. Siellä tavataan muita, tehdään ruokaa, pelataan ja jutellaan. Nuorelle tällainen paikka voi olla arjen tärkeimpiä kiinnekohtia.
Yhteinen tekeminen saattaa ulkopuolisesta näyttää vähäiseltä asialta. Mutta kuinka moni meistä entisistä nuorista muistaa oman nuorisotalonsa, kaverit ja ne turvalliset aikuiset, joiden luokse oli helppo mennä? Sitä tunnetta, että oli paikka, johon sai tulla ja jossa oli tervetullut.
Nuorelle kohtaamispaikka voi tarkoittaa syytä lähteä kotoa, tuttua aikuista ja kokemusta siitä, että joku huomaa hänet. Keskusteluyhteys syntyy vähitellen muun tekemisen ohessa. Kaikki eivät aloita kertomalla suoraan, että tarvitsevat apua.
Moni tulee paikalle hengaamaan kavereiden kanssa. Silloin pitäisi huomata myös hiljaisemmat ja syrjään vetäytyvät. Myös äänekkään ja rehvakkaan olemuksen taakse voi kätkeytyä epävarmuutta ja turvattomuutta. Jokainen tarvitsee tilaa puhua tunteistaan, myös surusta, pelosta ja häpeästä, jotka eivät välttämättä näy ulospäin.
Siksi järjestöjen toiminta, etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajat ansaitsevat pitkäjänteisen rahoituksen. Huolen nuorten yksinäisyydestä pitää näkyä myös päätöksissä. Meidän on turvattava paikat, joissa nuori voi kohdata muita ja saada tukea ilman vaatimusta osata ensin hakea oikeaa palvelua.
Nuorten toiveet ovat ihan perusasioita: työtä, riittävä toimeentulo, oma koti ja läheisiä ihmisiä. Mahdollisuus rakentaa elämää eteenpäin. Näiden pitäisi olla jokaisen ulottuvilla.
Työpaikkaa etsivälle nuorelle ei pidä antaa kuvaa, että työttömyys tarkoittaisi henkilökohtaista epäonnistumista. Työllistyminen vaatii myös avoimia työpaikkoja ja työnantajia, jotka antavat mahdollisuuden uransa alussa olevalle. Tarvitaan tukea ensimmäisiin askeliin sekä erilaisia väyliä koulutuksesta työhön.
Kaikkien tulevaisuus ei rakennu saman koulutuspolun kautta. Käytännön osaamista ja ammatillista koulutusta on arvostettava. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, jotka huoltavat, korjaavat, rakentavat ja pitävät arkemme toimivana. Tämän arvostuksen pitää näkyä myös palkassa, työehdoissa ja mahdollisuudessa tehdä työtä turvallisesti.
Jos nuoren toimintakyky on heikentynyt, on selvitettävä yhdessä hänen kanssaan, mikä auttaisi. Tarvitseeko hän hoitoa, arjen tukea tai henkilökohtaista ohjausta? Pelkkä vaatimus ryhdistäytyä ei vastaa siihen, miksi hän ei juuri nyt pärjää.
Oma pitkä työurani rikosseuraamusalalla on vahvistanut ajatustani siitä, kuinka tärkeää on saada apua ajoissa. Nuoren vaikeuksien ei pidä antaa kasvaa kohtuuttomiksi ennen kuin niihin vastataan. Avun saaminen ei saa edellyttää, että elämä on jo ajautunut kriisiin.
Myös väkivallan uhkaan on puututtava varhain. Väkivallasta on kannettava vastuu, ja muita ihmisiä on suojeltava siltä. Samalla nuoren pitää saada apua tunteidensa tunnistamiseen ja toimintansa muuttamiseen. Jos hän uskaltaa sanoa pelkäävänsä omaa käytöstään, se on tärkeä avunpyyntö. Siihen täytyy vastata.
Nuorten miesten hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu tasa-arvoon. Se ei vähennä tyttöjen ja nuorten naisten tuen tarvetta. Meidän on tunnistettava erilaiset vaikeudet ja rakennettava palveluja, joista jokainen voi saada tarvitsemaansa apua.
Kaikki nuoret miehet eivät voi huonosti, ja vaikeuksia kokevakin on paljon enemmän kuin ongelmansa. Nuorilla miehillä on taitoja, huumoria, välittämistä ja annettavaa toisille ihmisille. Sitäkin meidän pitäisi osata nähdä ja sanoa ääneen.
Minulle hyvinvointi ja turvallisuus kuuluvat yhteen. Turvallisuutta rakennetaan myös silloin, kun nuori löytää luotettavan aikuisen, pääsee hoitoon tai saa ensimmäisen työpaikkansa. Kun hän huomaa, että hänen läsnäolollaan on merkitystä ja joku odottaa häntä huomennakin.
Nuoren ei pitäisi joutua ansaitsemaan oikeuttaan kuulua joukkoon. Meidän tehtävämme on rakentaa yhteiskuntaa, jossa hän voi luottaa siihen, ettei vaikeuksista tarvitse selvitä yksin.
Tänä isänpäivänä ajattelen myös sitä, millaista miehen mallia välitämme seuraaville sukupolville. Isät, isoisät ja muut nuorelle tärkeät aikuiset voivat näyttää, että myös mies saa puhua tunteistaan, pyytää apua ja nojata toisiin. Kaikkea ei tarvitse osata eikä kaikesta selvitä omin voimin.
Kaikilla ei ole isää lähellään, eikä isänpäivä ole kaikille helppo päivä. Siksi on erityisen tärkeää, että jokaisella nuorella olisi elämässään joku turvallinen aikuinen, joka kuuntelee ja pysyy rinnalla.
Ja sinulle, nuori mies: sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Sinun arvosi ei riipu siitä, miten hyvin juuri nyt jaksat. Olet arvokas ja tärkeä.
Hyvää isänpäivää isille, isoisille ja kaikille isän tehtävää kantaville. Lämpimiä ajatuksia myös teille, joille tämä päivä tuo mukanaan ikävää tai surua.